Oh my God, it's here, this awful time of year
How I hate the snow is falling
Wealthy neighbors bragging about the gifts they're getting
Ei saatana. Taas on joulu.
Ei. Ei ei ei ei enää ikinä. En halua. Vihaan joulua varmaan eniten koko maailmassa.
Tykkään tehdä lahjoja jne mutta muuta kivaa siinä ei olekaan.
Ruoka on pahaa.
Joululaulut on perseestä.
Ylipäätänsä koko joulu on niin helvetin perseestä, että en jaksa enää edes välittää.
Niin monta edellistä joulua, kuin vaan muistan, on ollu ihan perseestä. En ehkä oo näyttäny sitä, mutta ne on ollu. VARSINKIN viime joulu. Voi luoja.. en haluu enää ikinä kokee semmosta.
Antakaa mun vaa viettää joulu peiton alla nii oon tyytyväinen.
Pitäis mennä nukkumaan, mutta uni ei tule. Ihan vitun sama.
Huomenna ois koululääkärille aika varattuna. Pitää käydä pyytämässä lähete neurologiselle. Aivoissa ongelmia. Tyhmät aivot.
" Just 'cause you're breathing doesn't mean you're alive."
Vittu tuntuu vaa välillä, etten oikee osaa tehä mitään oikein. Koulu, ihmissuhteet.. blegh. Voisinpa ottaa vaan semmosen kuukauden loman. Menisin jonnekki lämpimään, jos ois rahaa. Ei tarvis kattoo noita helvetin venäläisiä, joita kohta alkaa olla kaupat täynnä.
" This Christmas, I'll burn it to the ground! "
^ Aamu kolmen fiiliksiä, jotain ragetuksen ja itkusen tapasta :Dd My oh my.
Nyt vammattaa liikaa. HöhöhöhASD. Kaupungilla oli liikaa ihmisiä. Ja loskaa. Lisää loskaa. Ja vielä enemmän loskaa. Ja ehkä vähän luntakin. Hehhhhhhhö
Kävin koululääkärillä. Jee. Laitto lähetteen neurologille ja nyt ootellaan kutsua. Jepulisjeee.
Sano, että vois harjulaanki laittaa mut pitää varmaa tehä semmosia testejä mitä ei harjulassa voi tehä joten KYSSIIIIN! Eka kertaa pariin vuoteen.
Koko elämäni oon käyny sairaalassa pari kertaa vuodessa, pienempänä useemmin. Aina on tehty EEG -tutkimus. Mulle laitettii semmone ihme verkkopipo päähän jossa oli hemmetisti johtoja kiinni ja mun piti nukkuu puol tuntia.
Like dis
Sen jälkee oliki tosi kiva mennä kouluu takasi ku tukka oli tosi tahmee D: Äiti laitto aina mulle huivin päähän, koska ei kehannu mennä takkujatahmatukkana takasi kouluu. Viimene EEG -tutkimus tehtii mulle about 4 vuotta sitte ku lääkkeet lopetettii.
Onpas tää random postaus. Mutta joo en tiiä :d ei mulla oikee muuta
Itsenäisyyspäivä. 97 vuotta sitten Suomi taisteli itsensä itsenäisyyteen. Ihan hurjaa ajatella, että minun äitin äitinikin on nähnyt sotaa. Nykynuoriso, kyllä mukaanlaskien itseni, ei tiedä miltä tuntuu olla keskellä sotatannerta. Sotilaana tai siviilinä, sama se. Aivan eri aikaa kuin nykyisin. Jotkut ei arvosta sodassa taistelleita sotilaita, joita jotkut kutsuvat "vanhoiksi ukoiksi". Toki, en itsekään todellakaan tiedä miltä se tuntuu, mutta arvostan silti sitä, ettei olla enää Ruotsin vallan alaisina.
Tässä oon lukenu pitkin päivää juttuja itsenäisyydestä. Eka tais olla tämä. Yhdysvallat onnittelee Suomea sen itsenäisyydestä. Thanks, mate!
" As you celebrate this day, please know that the United States will always stand with you as a faithful friend and partner. I wish all Finnish people continued peace and prosperity in the coming year. "
Sitten on taas linnan juhlat. Eipä tullu katottua, hupsista. Iha hyvät bileet ne vissii oli. Ei oikei yksin huvita kattoo, kun ei voi kellekkään sitten kommentoida naisten pukuja. Blegh. Sitten on nämä talipäät eli mielensäosoittajat. Ei siinä mitään, jos olet eri mieltä linnan juhlista/Suomen itsenäisyydestä, mutta onko se jumalauta pakko ruveta riehumaan ja rikkomaan paikkoja? Tätä mä en ymmärrä enkä tuu ikinä ymmärtämään. Miks helvetissä pitää rikkoa paikkoja, kun ne korjaukset maksetaan verorahoilla kuitenki? Muistan kun viime vuonna oli juttua siitä, kuinka mielenosoittajat oli riehumassa siitä syystä, että Linnan juhlat maksetaan verorahoilla. Toki joo, ole sitä mieltä asiasta, mutta onko se saatana pakko HAJOTTAA paikkoja? Mun ajattelukyky ei riitä ymmärtämään tätä asiaa. Tekisivät just niin kuin Fintelligens-yhtyeenIso H; osoittakaa mielenne rauhallisesti ja avautukaa vaikka nettiin, jos on ihan pakko mutta älkää helvetti hajottako/sotketko paikkoja. Thanks.
Nii että hyvää itsenäisyyspäivää 97-vuotias Suomi!
No ei mutta, ihan kunnossa olen kyllä. Tässä vaan on ollut kaikenlaista juttua meneillään.
Mitenkä mulla menee? No jaah, aika semisti. Koulu vaan ei oikein tahdo kiinnostaa enää.
Ja nii oliha mulla synttäritki tuossa 12. päivä. Wuhuu..
Huikeat 17 vuotta tuli täyteen. Jännäääää.
Olen surullinen, koska Naruto loppu :C tai siis sen mangan tuleminen. ;-;
Toisaalta, se loppu oli semmonen, kun halusinkin sen olevan.
Kiitos Masashi Kishimoto! ♥
Muttamutta ihan hyvä, että loppu, koska en ois tykänny jos se ois vaa jatkunu ja jatkunu kuten One Piece tai Detective Conan D:
Eile (19.11.14) kävin isosiskon kaa kattoo Nälkäpelin ensi-illassa! Piti lähtee koulusta aikasemmi, mutta fuck it :d En saanu edes mitää merkintää vaikken sanonu mitää opelle lähtiessäni.
Noh eipä toi ope muutenkaa oo tunneilla paikalla.
Anygays, kaikista nälkäpeleistä tuo oli paras tähän mennessä!
Dun dun dun, haluun kattoo sen uudestaa :D
Öhhh ei oo paljoo kerrottavaa enää :d Tai ainakaa semmosta mitä kehtais sanoo julkisesti.
Mutta ainakin opintotuki alkaa tulemaan ens kuussa!
Maailmalle on taas tullut yksi ERITTÄIN ärsyttävä kappale, josta tulee taas nettisensaatio.
Viimeksi se oli PSY:n Gangnam Style, mutta tällä kertaa on kiinalainen esittäjä.
Kuunnelkaa ja itkekää hämmentyneisyyttänne.
Näissä kappaleissa on pahinta se, että vaikka ne on ihan hirveetä kuunneltavaa,
sä kuitenkin päädyt kuuntelemaan niitä tavalla tai toisella.
Pakko sanoo, että Gangnam Stylekin on kivempi korvalle kuin tämä järjettömyys.
Ilmeeni, kun kuuntelin ensimmäisen kerran.
En keksi enää mitää. Joten naattikaa kuvista!
AINIII! Otin septumin viikkoo ennen synttäreitä :d Unohin.
Trick or treat till the neighbors gonna die of fright
It's our town, everybody scream
In this town of Halloween
Syksy.
Masentavaa aikaa, varsinkin kun kaikki lehdet on jo tippunu puista ja jäljellä on vaan alastomat rungot.
Tänää kuitenki paisto jopa aurinko (hurray, ei kyllä piristäny mieltä mitenkää) joten päätin lähtee seikkailee vähäks aikaa.
If only you could see the pain behind this smile...
Löysin tosi romanttisen paikan istua. Varsinkin jos sattuu olemaan kesäilta ja aurinko on laskemassa.
Sain varmaa jonku kuumeen (tavalline, keuhko-, aivokuume???) tuoltakin, kun tuuli aivan järjettömästi ja olin korvia myöten jäässä kun pääsin kotii, mutta ei se mitää!
Huh, kohta on taas marraskuu, Mihin se aika vuos meni? Kohta on joulu ja uus vuos, blääh.. Just kun on tottunu sanomaan/kirjottamaan 2014 nii sitte se vaihtuu 2015 .__.
Halloweenkin on tässä ihan nurkilla, ei sillä että aikoisin tehdä mitään. Olis vaan kiva jos olis kasvomaaleja, haluisin kokeilla yrittää jotain hauskaa (aka pelottavaa/järjetöntä). Kotona chillailua, kuten suunnilleen joka viikonloppu, koska keskusta on _niiiin_ tylsä paikka.
Miks kaikki on syntyny marraskuussa? Seriously. Heti ekasta päivästä lähtee neljän päivän putki on on ihmisille synttäreitä. Sitten niitä tulee tosi tiuhaan tahtiin koko loppu kuusta. Onhan itelläki tuossa parin viikon sisällä, mutta eh. Miks niitä pitää juhlia? Kertokee minullekki. Do not understand.
En oo oikeen mikään juhlaihminen. En tykkää joulusta, uudesta vuodesta, pääsiäisestä, juhannuksesta en sitte mistää. ELLEI mukaan lasketa kavereiden synttäreitä, koska ne on mulle tosi tärkeitä. Teen aina omat kortit alusta loppuun, koska en tykkää ostaa valmiita kortteja + pääsen askartelemaan missä oon iha jeees.
With these thoughts on my mind, I'll never sleep
With this pain so deep, I'll be dead before they find me
Devil, I'm sleeping next to the devil at night
Asdfghjkl etten paremmin sano.
Syyslomaa tässä vietetään, jeejee. Menin tuossa maanantaina poikaystävän luo, siellä oli iha sika kivaa ^^ Jatkan tästä vähä myöhemmi.
Mulla on nyt viime aikoina tullu ykskaks iha älyttömiä ahdistuskohtauksia. Toisaalta, ne on aina sillon tullu kun mun ajatukset on ollu negatiivisempia. Mua vaan ärsyttää..
Tuolla poikaystävänkin luona sain yhteensä kolme kohtausta. Kaikki tuli aamuyöllä. Kaks niistä tiistai-keskiviikko välisen yön ( ja about 20 min sisällä molemmat ) aikana ja yks sitte keskiviikko-torstai välisenä yönä.
Toi keskiviikko-torstai välisen yön kohtaus oli pahin kaikista, mikä varmaan osittain johtu siitä, että olin juonu. Tämä kohtaus oli kyllä poikkeus, en ajatellu mitään suurta negatiivista, mutta toisaalta alkoholi tekee kaikesta suurempaa. Dang.
Sain kohtauksen, aloin hyperventiloimaan (kirjotetaanko se noin? :o) ja pyörin vaa lattialla, kun yritin löytää hyvää asentoa missä ois ollu hyvä olla. Epäonnistuin sen löytämisessä. Upotin kynnet ihoon ja puristin, koska en halua sortua viiltelemään. Kynnet on hyvä keino; sattuu jos oikein puristaa ja jäljetki pysyy vaa pari päivää ja tärkein, se helpottaa. Just kun on kohtaus pahimmillaan, rakas poikaystäväni tulee ja nostaa minut kainaloista sängylle istumaan (♥). Mun kädet ja jalat täris eikä ne tuntunu ollenkaan mun raajoilta. Muru pukee mun päälle mun hupparin ja vie mut keittiöön syömään. Kun sain ruokaa ja syötyä, tärinä helpotti (johtu todennäköisesti alhaisesta verensokerista koska oltiin syöty vaan aamupala ja kello oli tosiaan jo aamuyötä kun käytiin syömässä). Sen jälkee mentiin nukkumaa ♥
Jatkan nyt iloisemmissa jutuissa.
Mulla oli oikeesti ihan älyttömän kivaa murun luona, mukaan laskematta noita kohtauksia -.-
Maanantaina ja tiistaina katottii parikin leffaa ja hupsuteltiin kuten aina :3 Meillä on nykyään tapana aina kutittaa toisiamme ja siitä aina kehkeytyy paini, koska kaikkia ruumiinosia saa käyttää. Ai että sitä naurun määrää! Vatsalihaksiin sattuu aina ja lähtee kaikki lima, mikä tuolla kurkussa lymyää (kuulostaa ällöttävältä, mutta totta se on). Siinä sitten ollaan ihan solmussa ja nauretaan ihan hulluna. Parasta ikinä ♥
Sitte keskiviikko, voi että se oli kivaa :3 Saatiin pleikkarille toinen kapula lainaan ja sen seurana oli vähän alkoholia mukana. Minä en kaljaa juo, mutta lonkerot menee ja sitä joinki. Mun kroppa ei oo tottunu vielä suureen määrään alkoholiin ja kolme lonkeroo saa mulle jo pienen humalatilan. Humalatila, jossa kuitenkin muistan kaiken vielä, mutta jalat ei meinaa pitää ja törmäilen koko ajan ( ei sillä etten tekisi sitä jo normaalisti, olen kömpelö D:). Mutta aaaaa, oli niin kivaa pelata murun kanssa! ♥ Ja vielä kun muru opetti mut pelaamaan uutta peliä johon rakastuin; Army of Two: Devil's Cartel. Ihan helevetin hyvä peli \../ Siinä se ilta sitte menikin, kun pelattiin ja juotiin (muru vaan joi vähän nopeemmalla tahdilla kuin minä :D). Huudettiin ja kiroiltiin, kun tapettiin ihmisiä ja pusujakin vaihdettiin :3 ♥ Parempaa pelaamista ei olekkaa! Pelaaminen yksin on tosi tyhmää ( mutta enhän minä edes VOI pelata kotona -____- ), mutta murulin kanssa se on parasta! ♥
Me mentii sit nukkuu jossai kahen aikaa. Mie nukuin about tunnin, jonka jälkeen heräsin koska oli paha olo ja sen jälkee mie sit valvoinki about kaheksaa asti D: Kultakin heräs muutaman kerran ja yhessä välissä minä kävin hakemassa mehupurkin, joka me sitte juotiin loppuu. Se ainaki helpotti oloa, mutta ei silti uni tullu :( Kokeilin yhessä vaiheessa jopa lattialla nukkumista, koska tosiaan se murun sänky on aika pieni kahdelle ja halusin kuunnella musiikkia. Olin kyllä nii otettu kun muru yhessä vaiheessa kömpi mun viereen siihen lattialle ja yritti tosissaan nukkua siinä ♥♥♥ Mie kyllä sanoin että nyt mennään sänkyyn yhessä kun en halunnu et muru nukkuu lattialla :c Mutta loppujen lopuks sain nukuttua pari tuntia, kun noustiin ylös jossai kahentoista aikaan. Aika yllättävän virkee oon ollu vaikka en oo juonu kahvia tai mitää muutakaa piristävää :o
Mun muru on ihanin!!
Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ I Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ
╔╗──ღ╔══╗ღ╔══╗╔══╗ღ╔══╗ღღ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ
║║──ღ║╔╗║ღ╚╗─╚╝─╔╝ღ║═╦╝ღღ
║╚═╗ღ║╚╝║ღ─╚╗──╔╝─ღ║═╩╗ღღ YOU
╚══╝ღ╚══╝ღ──╚══╝──ღ╚══╝ღღ˙·٠•●ღ Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ
En tiiä, oli vaa pakko jakaa koska aws ♥
Harvinaisen onnistunu kuva :o
Muumit on meidän juttu. Sieltä tulee tuo vaapukkamehu ja hattivatit yms. Uusien muumien kattominen yle areenasta on aina meidän prioriteetti :3
Nyt on tullu/on tulossa niin monelta bändilta uutta musiikkia että en meinaa pysyä enää perässä.
Motionless In Whiteltä tuli tossa syyskuun puolessa välissä uus albumi, jota rakastan yli kaiken ♥
Sitten Black Veil Bridesilta on tulossa tässä kuussa albumi, samoin Slipknotilta.
Ja äskettäin sain tietää että Attilalta on tulossa uus albumi ens kuussa! Herranjumala kun ei rahat riitä! Haluun kaikki albumit aina myös ihan aineellisena kopiona.
Oon tässä viime aikoina löytäny iha hirveesti uutta musiikkia! En pysy enää edes laskuissakaan, kun on niin paljon bändejä, joita kuuntelen. Spotifyn yks soittolista alkaa lähestyä 2 000 kappaletta. Huh.
Rakastan vaan musiikkia niiin paljon.
Älkää kysykö.. :D
Tässä on bändit, jotka oon löytäny viime aikoina.
Black Crown Initiate
Divine Heresy
Kaunis Kuolematon
Godflesh
Keep It For Tomorrow
Lost Without Direction
Dead Silence Hides My Cries
We Butter The Bread With Butter (aika epic nimi)
Exotype
Kiitän isääni, joka antoi rahaa talvivaatteisiin! Thanks Dad! ♥ Ostin sillä housut, MIW:n paidan, AA:n takin ja kaikkee muuta tarpeellista. Vielä on rahaa leffalippuihin, että päästään siskon kaa kattoo Nälkäpeli!
Asking Alexandrian takki ♥♥♥♥
On varmaa tosi yllättävää, kun ostin punavalkeen takin, mutta kun ei ollut mustana! >:C Sitä paitsi poikaystäväni on sitä mieltä, että näytän söpölle siinä..
Anygays, takki lämmittää ihanasti JA SIINÄ ON TASKUT!! Mun 5 vuotta vanhassa tekonahkatakissa ei oo hyviä taskuja D; Päätin, että pidän talvella tuota punaista takkia ulkona ja kesällä sitten pukeudun ihan mustaan koska haluan erottua joukosta :D
Kesällä ihmiset pukeutuu väreihin -> minä mustaan
Talvella ihmiset pukeutuu tummiin väreihin -> minä käytän punavalkeeta takkia :d
Näin paria kaveriani, joita en nää iha joka kuukaus, eilen ja he eivät meinanneet tunnistaa minua takkini takia :DD Mut on totuttu näkemään mustassa. Naurattaa vieläki :D
Huuh, mitäs vielä... Ainii! Mulla alkoki syysloma jo eilen (7.10) koska koulun koneet liitetään takasi kouluverkkoon ja sen takia meidän datanomien koneet palautetaan takas tehdasasetuksiin. Siis meillä datiksilla OLI oma netti, mut se alko käydä liian hitaaks kun about 120 oppilasta käyttää sitä yhtäaikaa eikä se ollu sitä nopeinta mahdollista. Mua vaan vituttaa, kun en saanu mun neljää virtuaalikonetta (vmware) mihinkään talteen, koska ne vie ihan helvetisti tilaa. Fuuuuuuck.
Meillä ei oo enää henkilökohtasia koneita, koska sitte merkonomitki tulee meidän koneilla käymää D: apua ja meiltä kait rajotetaan joidenki tehtävien tekemisiä; miten meidän luullaan oppivan?
Mutta joo, en mee kouluu ennen ku vasta sitten 20.10.! Jeejee.
Eilen menin jo loman kunniaks poikaystävän luo. Katottiin muumit (yllättikö tämä tieto?) ja katottiin yhen leffan kolmas osa. The Butterfly Effect 3: Revelations. Ollaan katottu edeltävätkin, mutta tää kolmas oli todella, todella raaka kahteen edelliseen verrattuna. Eniten ehkä pidin just ensimmäisestä koska ASHTON KUTCHER D: ja kakkone on saman tyyppine ku ykköne so...
Aamulla murun ois pitäny mennä kouluun, mutta toinen oli nii flunssane että jäätiin sit nukkumaa :3 mä en kyllä nukkunu iha hirvee hyvin johtuen kolmesta syystä:
Mulla oli kylmä ja eräs vei peiton aina välillä ;_;
Oli täysikuu ( en usko tuohon yleensä, mutta nyt jotenki tuntuu siltä että se saatto olla yks syy)
Saatanan suihkareita meni niin läheltä, että ikkunatki helisi.
Suunnillee halasin omaa henkilökohtaista lämpöpatteriania aka murua koko yön koska pelotti ne suihkarit ja oli kylmä :c Ois teitäki varmaa pelottanu, jos olisit kattonu ennen nukkumaanmenoa hemmetin raa'an leffan.
Ihan ku joku kauhuleffa, seriously...
Mutta tänää me murun kaa siivottiin! Se imuroi ja minä luuttusin. Laitoin sen jopa imuroimaan sen sängyn alusen, koska sinne todetusti kertyy ihan hemmetisti pölyä.
Tuli muuten sellane päähänpisto eilen, että haluisin taas alkaa opiskella espanjaa O_O weird as fuck.
Me llamo Rose y vivo en Finlandia.
Ja nyt oon kotona jeejee. En jaksa kirjottaa enää joten nauttikaa kuvista.
Ainoo hyvä asia syksyssä.
Tekoripset *-* Omat näyttää nykyää tyhmälle kun oon jo tottunu näihi :d
It doesn't matter where you go or what you do
I want to spend each moment of the day with you
Look what has happened with just one kiss
I never knew that I could be in love like this
It's crazy but it's true
I only want to be with you
Huh. Mun elämä on ollu yhtä vuoristorataa edellisen 10 päivän aikana.
Erosin ja yhessä välissä meni välitkin poikki tämän ihanuuden kanssa. Oh how far down I went..
Maanantai-tiistai välisenä yönä meni nää välit, jonka takia itkin aivan mielettömästi.
Pari minuuttia itkettyäni jotenkin tajusin, etten voi enää ikinä olla tämän henkilön kanssa tekemisissä, siksipä halusin tehdä jotain, jolla voisin sanoo vielä viimeset sanat. Revin yhdestä vihkostani kaikki muut paitsi kaksi sivua irti. Näille sivuille kirjotin mun viimeset sanat suoraan sydämestä. Itkien totta kai. Sain tän vihkon annettua hänelle ilman että nähtiin, tärkeintä oli vaan että hän sai sen ja luki sen.
Vihko osoitti kuulemma hänelle, että minä oikeesti välitän hänestä (mikä on 10000% totta). Se oli tarkoitukseni. Halusin osoittaa teon avulla, että oikeesti välitän koko ihmisestä.
Perjantaina (26.9.) sitte nous sydän kurkkuun, kun mulle soitettiin. Exä. Pelotti vastata, joten annoin sen kaverilleni joka sattumoisin oli siinä vieressä. Hän vastasi tyynesti ja antoi loppuen lopuksi puhelimen minulle sanoen että exälläni on asiaa. Siinä puhelimessa sitte sovittii että puhutaa vähä myöhemmin.
Mehän juteltiin joku tunti ja vartti. Mie jäädyin kun menin parvekkeelle puhumaan D: Sovittii että nähää sit seuraavana päivänä eli lauantaina. Ja me nii tehtii.
Se oli awkwardia aluks, mutta kyllä se siitä päivän mittaa. Me puhuttiin ihan face to face ja tultiin siihen lopputulokseen, ettei kumpikaan ollut onnelinen jos ei toista ole elämässä mukana. Se päivä oli kuin meidän eka ja kolmas tapaaminen. Se oli niin kivaa kun exä kysy, että saako hän pitää kädestä kiinni. Ihan kuin oltais vasta ihastuttu toisiimme. Myöhemmin päädyttiin pussaamaan ja voi veljet, se oli ihan kuin meidän eka pusu paitsi että tällä kertaa hän ei kysynyt lupaa; me vaan päädyttiin siihen tilanteeseen. Perhosia oli ja kaikkee sitä.
Myöhemmi me sitte siirryttiin muualle, kun anttila oli menossa kiinni. Siinä välissä meidät oli jo bustattu ja sana lähteny kiertämään meistä :D Me sitte mentiin torin alle, koska siellä on aina melko hiljasta. Exäni pyysi minua istumaan syliinsä ja niin tein, koska siinä vaiheessa vielä ajattelin että tämä on viimene kerta kun saan tehdä nämä kaikki jutut. Siinä me sitten oltiin oma aikamme, ja jossain välissä minulle syttyi ajatus joka oli joten kuten tälläinen:
Ehkä me voidaan sopia että se oli vaan tauko. Jatketaan sitten kun exälleni sopii
Pyörittelin tätä vähän aikaa mielessä ja mietin että uskallanko sanoa siitä. Onneksi sanoin, koska exäni oli samaa mieltä ja hänelle sopi heti. Me molemmat oltiin niin onnettomia sinä aikana ilman toisiamme. Tyhjiä kuoria ilman sisältöä, ei pystynyt kouluun keskittymään ja itsellä ainakin lähti ruokahalukin. Söin 4 päivän aikana kaks kunnon ateriaa, huh. Olin niiiiiin onnellinen ja ilonen kuullessani, että exäni halusi samaa! Onneks se oli lauantai, koska menin sillon hänen luo yöksi.
Äitini ja hänen isänsä olivat molemmat erittäin ilahtuneita meidän seurustelusta. Aika hassua kylläkin :)
No mutta tässä sitä ollaan. Seurustelen taas aivan järjettömän ihanan, huomaavaisen, suojelevaisen, komeen ja yksinkertaisesti täydellisen ihmisen kanssa. Mun mieliala teki selvän u-käännöksen masentuneesta ja surullisesta iloseks ja onnelliseks. Vuoristorata.
Nyt me ollaan viisaampia ja vahvempia. Mä en oikeesti haluu IKINÄ luopua tuosta ihmisestä. En pystyis. Mä en pärjää tässä maailmassa ilman häntä. Se on liian rankkaa ja se tuli koettua siinä viikon aikana mitä oltiin erossa. Oli niin kurja olo että huhhuh.
MUTTA se on nyt takanapäin enkä mie halua kattoo enää taaksepäin. Ei pääse elämässä eteenpäin jos kattoo vaa olkansa yli. Tästä ei voi tehdä muuta kuin nousta ylöspäin. Minä haluan olla minulle tärkeimmän ihmisen tukena ja turvana vaikken ookkaa täydellinen enkä todellakaa osaa auttaa :D
Minä en tule ikinä hiljentymään aiheesta, koska aina tuolla jossain on joku tietämätön.
Ihmiset puhuu, että anime ja piirretyt on sama asia. Tai että manga ja sarjakuvat on sama asia.
Ne ei ole. Ja ero niiden välillä on se, että toinen on lapsille ja toinen ei. Kaks arvausta kumpi ei ole.
Jotkut varmasti miettii miten jotkut, kuten minä, rakastaa animee/mangaa niin paljon ja vastaus tähän on:
eeppiset tarinat
eeppiset hetket
eeppiset taistelut
eeppiset lainaukset ja henkilöt
eeppinen musiikki
Ja jotkut on sitä mieltä, että anime on vaan väkivaltaa eikä opeta sulle elämästä yhtään mitään. WRONG!
Anime opettaa paljon enemmän elämästä kuin sarjakuvat tai piirretyt.
Esim.
Oikeudesta
Naisen tärkeydestä
Vaistosta
Ystävyydestä
Perheestä
Uhrauksista
Näitä ois vaikka mitenkä paljon, mutta tuossa muutama.
Anime on auttanu mua aivan järjettömän paljon. Masennuksen aikana päätin kattoo yhen animen, jonka olin nähny viimeks monia vuosia sitte, uudestaan ja se kannatti. Sitten aloin kattomaan yhtä vieläkin ilmestyvää animee, Narutoa. Viikonloput meni siinä kun katoin vaan Narutoo. Oli vähän kirittävää koska jaksoja oli aloittaessani jo yli 300. Joo olin nolife sillon, mutta kuka ei olisi joka potee erittäin pahaa ahdistuneisuutta, tuomitsemisen pelon tunnetta ja muuta masennusta? Just asking.
Nyt haluun palata tähän "miten niin anime ei ole lapsille?". Todistan sen parilla videolla.
"Tarina sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa ihmisiä syövät, jättiläiset ovat ajaneet ihmiskunnan sukupuuton partaalle. Sarjakuvan tarina keskittyy kolmeen nuoreen, jotka liittyvät jättiläisiä vastaan taistelevaan armeijaan jättiläisten hyökättyä heidän kotikaupunkiinsa ja surmattua heidän perheensä."
Oon vähän aikaa sitten vasta tutustunut tähän sarjaan ja tää on aivan järjettömän ihana! Kuten voi videosta päätellä, tämä on aika verinen sarja. Ihmisiä syödään, raajoja lähtee irti, koko ajan kuolee joku. Ainakin tähän mennessä tulleessa animessa. Tätä sarjaa ollaan tekemässä lisää ihan animena. Mangana sitä tulee kerran kuussa (nyyyh ;_;)
Tää anime opettaa, että aina pitää taistella. Et saa luovuttaa, vaan taistele loppuun asti.
Naruto Uzumaki on tarinan päähenkilö, jonka sisään on sinetöity 9 häntäinen demonikettu (kuulostaa niiiin vammaselta suomeks D:), Kyuubi. Naruton lapsuus oli kurja; hän ei ole koskaan tuntenut vanhempiaan ja demoniketun vuoksi hän oli syrjitty ja vihattu koko kylässä. Tarinan mukana Narutosta tulee kuitenkin kylän sankari.
Äeäeäeä en tiiä missä oisin ilman tätä sarjaa ♥ Tää sarja on laittanu mut itkemään ja nauramaan niin paljon jopa sillon kun oon ollu masentunu! Suosittelen ^^
Päähenkilönä on Ichigo Kurosaki, joka on Shinigamin (Kuoleman jumalan) sijainen. Kuulostaa tyhmälle suomeksi mutta kyllä. Sijaisella tarkotan sitä, että koska kuoleman jumalat ovat jo kerran kuolleet ja Ichigo on vielä elossa. Siksi sijainen.
Aivan ihana sarja tämänkin ♥ Harmi vaan kun ei just nyt tule animena ;_; Bleachin "opetus" on huolehtia ja suojella lähimmäisiään.
Näitä kattoessa (ei oo kaikki tässä) on itkettäny, naurattanu, jännittäny ja pelottanu. Koskaan en tienny mitä on tulossa, koska sillon en ollu lukenu mangaa. Sen takia oli vähä whatwhatwhat olo jos juoni teki yllätyskäänteen. JA jos oon surullinen/vihane/masentunu, anime tekee musta 100% varmuudella ilosemmaks. Anime on elämä. En kuitenkaan ole NIIN animehörhö, että alkaisin cosplayta harrastamaan, fuck no. Bändipaidat on parempia.
On ollu iha kamalat kaks viikkoo. Se maanantai, jollon toi edelline postaus oli kirjotettu, oli vielä hyvä mutta siitä eteenpäin on ollu iha kamalaa. Tää viikko alko ihan hyvin, mutta loppu ihan "mahtavasti".
Edellinen viikko oltiin vähän koko ajan sukset ristissä poikaystävän kanssa, ei hyvä. Ja tänään... noh meidän yhteinen tie erkani kahdeksi omaksi tieksi. Syitä en sano, koska tää on iha vaa meidän välistä.
Totta kai se sattu ihan helvetisti, mutta hänellä oli hyvä syy ja minä ymmärrän. Hyvissä väleissä erottiin ja ystävinä tullaan pysymään. Nyt yritän vaa itkee kaiken ulos ja syödä suklaata nii eiköhän tää mee ohi!
Nyt vaa tuntuu siltä, että vaikka olikin ensimmäinen poikaystävä, että en haluu enää avata mun sydäntä enää kellekkää. Oon avannu sitä niiin monelle ja sitten päätyny satutettavaks. Tai jos meinaan avata, nii harkitsen sitä hyvin hyvin tarkasti.
Kotonakin on ollut nyt jonkin verran ongelmia vielä tähän lisäks. Jeejee hyvin menee.
En mie jaksa kirjottaa mitää muuta enää.Kunha päivittelin vähä.
Heipsun heisun kaikki ihmiset, eläimet ja mitä olettekaan. Kiva, kun eksyit lukemaan tätä!
... en tiiä, älkää kysykö...
Se ois maanantai taas vaihteeksi. Se niin ihana päivä viikosta, mutta ennen kun alan kertoo maanantaista, kerron viikonlopusta.
Perjantai
Joo no perjantaina lähettii syömää poikaystävän kanssa niinku kerroinki. Mä arvasin että se vie mut kiinalaiseen :D Käytii semmosessa paikassa kuin Sunny's Noodle. Ihan älyttömän hyvää ruokaa ja ennen kaikkee täyttävää! Sinne mentäessä kumpikaan meistä ei ollu syöny koko päivänä joten oli vähä nälkä. Se annos ei näyttäny paljolta kun sen alotti, mutta herranjumala sitä oli paljon loppujen lopuks! Teki tiukkaa saada syötyä se, mutta piti se syödä kun toinen kerta tarjonnu. Kiitos muru ♥
Syönnin jälkeen käytiin meillä kääntymässä, kun mun piti käydä hakee tavaroita yökyläilyä varten.
Massut täynnä suunnattiin kohti poikaystävän kotia. Sinne päästyämme lysähdettii sängylle sulattelee ruokaa. Minä ainakin olin puoliunessa vähän aikaa, en oo varma kui kauan. Siinä illan aikana kattottii yks meidän alottama leffa (A Million Ways To Die In The West), joka on ihan uus leffa ja oli iha sika hyvä! Toki me katottiin katottiin ne kaks muumi jaksoo, jotka tuli keskiviikkona ja torstaina. Maanantain ja tiistain jaksot oltiin jo katottu. Majakka jaksot on pelottavia!
Tän näkösenä herhiläisenä lähdin koulusta.
Kanaa ja nuudelia oli annoksen nimi! Erittäin hyvää oli!
Lauantai
Me herättii taas iha älyttömän aikasi! Jo jossai 10-11 aikaa, en oo iha varma. Se on tosi aikasta meille molemmille, kun me ollaan sellasia myöhään nukkujia :D Ite oon parhaillani nukkunu puol viiteen asti päivällä. Se oli tietenki kesäaikaa. Eniveis, siinä me sitte tehtii kaikkee aamujuttuja ja kun ne oli tehty nii ruvettii kahtoo Herkulesta, siis sitä Disneyn leffaa. Dem feels man! ;_; Sen jälkee me ei tehty muuta kuin makoiltii sängyllä. Myöhemmin, jossai 5 aikaan, lähettii sit Kuopioon takas (kun tämä ihanuus asuu Kasurilassa, mikä on iha hyvää vaihtelua mulle tästä kaupunki elämästä). Poikaystävä oli menossa kaverinsa luo iltaa viettää ja minä lupasin tulla vähän myöhemmin sinne, koska
äiti ei ollu kotona, nii yksin ois ollu tyhmää olla + kotona ei oo tekemistä
tää kaveri asuu periaatteessa iha kulman takana.
Voi vitsi mikä ilta siellä olikin! Siellä oli mun lisäks 5 henkilöö, joista kunnolla tunsin oman poikaystävän ofc. Me kuunneltiin musiikkia kovalla ja juteltii kaikkee hassua. Tuli tutustutta kunnolla aivan mahtaviin ihmisiin :3 Totta kai alkoholilla oli osuutta asiassa kun nää muut henkilöt on sen +20v, mutta en ite juonu muuta kuin raparperi-mansikka-vadelma mehua, mikä yllätti minut maullaan :D
Mulla ja poikaystävällä oli ensimmäinen riitakin, josta tämä toinen osapuoli ei muista mitään. Se saatiin selvitettyä onneksi! Ei tuntunu kivalle, mut joo en kerro enempää siitä.
Kun riita oltii saatu selvitettyä, me päätettii lähtee hakee jotai ruokaa ja mennä meille syömään/nukkumaan. Ajateltii mennä mäkkäriin, mutta siellä oli nii älyttömät jonot, joten mentiin heseltä hakee ruokaa. Yllätyin kovasti kuinka paljon nuoria liikkuu kolmen aikaan yöllä kaupungilla. Heselläki oli yllättävän paljon ihmisiä, mutta se voi johtua siitä että mäkkärissä oli sellaset jonot.
Meillä sitte syötiin ja mentiin nukkuu. Tämä mun oma pörriäinen (mitäh..?) nukahti puolessa minuutissa halaten minua, koska humala. Mie sitte vielä vähä aikaa säädin puhelimen kanssa ja rupesin itekki nukkuu. Lusikassa on kyllä niiin ihana nukkua, mutta kun erään niska ei kestä D:
Koska tykkän kuvailla, oli pakko ottaa kuva. Toi valo juttu on joku ihme höskä Kuopion teatterin katolla O-O Se vaihtaa väriä ._.
Sunnuntai
Minä heräsin itekseni sunnuntaina iha liia aikasi. Joskus jo vaille kymmenen! Piti käydä laittaa yks ohjelma äitille nauhalle, jonka jälkee painuin takasi sänkyy ja ootin että toinen heräis. Kyllä se siitä pikkuhiljaa heräs. Sunnuntai aamupäivä ja päivä meni siinä, kun makoiltii sängyssä, juteltii edesllis illasta ja riehuttiin. Ei, älkää ajatelko kaksimielisesti. Meillä oli taistelut käynnissä kun yritettii kutittaa toisiamme. Fun times.
Noniin nyt päästään maanantaihin. Heräsin maanantaihin erittäin negatiivisena. Ensimmäisenä oli ajatuksena: "Eiiiii, en haluu kouluu D;". Arkimaanantait on mulle vaikeita, koska oon tosi herkkä masentumaan sillo. Sen takia kutsunki niitä masennusmaanantaiks :D Mut yllättävän hyvin tää päivä meni. Meillä ei mitää muuta kummallista tapahtunu kuin koulutuspäällikön vierailu meidän luokassa. Se tuli sen takia meille puhumaan, kun meidän luokalla on yli 500 tuntia poissaoloo 5 viikon ajalta. Se on aika hurjaa. Yleensä on vaan 1/3 meidän luokasta paikalla, mut nyt oli 2/3, kun ryhmänohjaaja oli laittanu semmose viestin Wilmaan. Hyi että miten tunkkanen ilma oli kun nii paljo ihmisiä pienessä tilassa D:
Pääsin kotiin, tylsyys iski joten..
Voilà! Halusin kokeilla miltä pelkkä vihree luomiväri näyttää. Ja edelleenkin mua ärsyttää mun silmät! Ne ei osaa olla yksväriset -.-
Enpä oo tehny mitää muuta tänää. Vois huomenna tehä semmosen 20 facts about me minkä tein instagramiin, nyt ei jaksa enää kirjottaa.
Ah mä oon sitte nii taitava alottamaan postauksia. Tässä on taas kaikennäkösiä mietteitä, mitä nyt on mielenpäällä.
Siis mulla oli aivan järjettömän kiva päivä eilen! Menin poikaystävälle yöks, koska haluttii kokeilla millasta on lähtee yhtä aikaa kouluun. Katottiin yks leffa, jonka nimi on Tahraton Mieli. Se oli ihan jännä leffa. Ei oikeen tullu sinänsä mitään mielipidettä siitä, semmone perus. Parasta vaan oli kun sain olla poikaystävän sylissä ja kattoo sitä :3 Ainii, ja ennen sitä leffaa me katottii kaks uutta muumia, jotka oli tullu Yle Areenaan. Niitä kun tulee vaa neljä kappaletta arkena.
Myöhemmin me "taisteltiin" ( silleen leikkimielisesti) yhdestä käsipainosta jaloilla. Älkää kysykö, mutta voi vitsi sitä naurun määrää! En oo varmasti IKINÄ nauranu niin paljoo, hyvä että henki enää kulki :D Voi että, sitä se iltaväsymys teettää olettaisin. Oli kyllä ihanaa, vaikka minä nousin ylös about puol tuntia ennen poikaystävää, koska meikkaus.
Hold on to me when you think you're sinking.
Run to me when it feels like you can't go on.
My dear, cry to me when life is unfair.
Your voice is the sweetest sound to my ear.
Just look to me when you can't see clearly.
Don't be afraid when you feel my spirit near.
My dear, be still & know that I am here.
I've always loved you & I always will. ♥
Sitten kun oltiin autossa matkalla kouluun (ollaan molemmat siis kopiksessa, hän vaan opiskelee merkonomiks), kuuntelin toisella korvalla ylläolevaa kappaletta, jonka poikaystäväni kerran minulle lähetti facebookin kautta. Kuuntelin tuota ja melkein rupesin itkemään, koska luulen että hän oikeesti tarkottaa noita sanoja mitä tuossa lauletaan. Vedet silmissä pidin hänen kädestä kiinni ja puristin välillä vähän kovempaa, koska minulla on vihdoin joku joka ihan aidosti välittää minusta, haluaa suojella mua, haluaa vaan parasta minulle ja ennen kaikkea rakastaa minua. Hän haluaa auttaa mua, kun mulla on huonoja päiviä. En ymmärrä, miten joku osaa tehdä minut näin onnelliseksi, en vain ymmärrä. En oo ikinä ollu näin onnellinen ja vuosi sitten luulin etten koskaan edes tulisi olemaankaan näin onnellinen. Vuosi sitten poikaystäväni oli vain joku jota näin koulun käytävillä. Hassua. Ihan outoa, miten läheltä löysin noin täydellisen ihmisen, aivan täydellisen. Hän tekee minustakin täydellisen, koska hän on todellakin se minun parempi puoliskoni.
Mulla oli siis aivan älyttömän ihana fiilis koko päivän KUNNES eräs "ihana" ihminen menee pilaamaan sen pilkkaamalla mun viiltelytaustaa. En ois välittäny jos se ois pilkannu jotai mun ulkonäössä, mutta kun jotain noin arkaa aihetta minulle.. Se sattu. Pilas mun hyvän fiiliksen masennuksen tapaseks, josta se muuttu vihaks, koska puhelin. Puhelin rupes vittuilemaan joka sai minut melkein katkasemaan sen kahtia. Onneks en sentää tehny sitä, mutta lähellä oli. Teki oikeesti mieli vaan kuristaa joku.
Mutta huh, musiikki ja internet tekee ihmeitä. Ne yhdessä rauhottaa. Jopa niin paljon, että otin vähä kuvia.
Hymykin pääs vilahtamaan.
Mulla on tässä viime aikoina ollu iha outo olo. Soitin eile illalla äitille, kun en tosiaa ollu kotona, ja kerroin kui mua on alkanu huimata, heittää päässä muutenki iha hirveesti nykyää ja kui tuntuu joka päivä ettei jalat kanna. Tuntuu vaa että jalat vois lähtee alta hetkenä minä tahansa. Meidän pitää varmaan käydä omalääkärillä ja käydä pyytämässä lähete neurologiselle osastolle tutkimuksiin. Siis mulla on epilepsia taustaa pienemmältä iältä. Alotin lääkkeitten syönnin joskus 4-5 -vuotiaana ja lopetin niiden syömisen 12-vuotiaana. Pelottaa vaan, että epilepsia alkaa taas aktiivisena toimimaan, koska se 8-7 vuotta lääkkeitten syöntiä ei ollu mukavaa.
Joskus tuntuu, että mun pitäis olla vieläkin laihempi. Vaikka toki näen itsekin tästä kuvasta, että olen laiha, mutta en tiiä. Se on vaan semmone olo. Mulla on ihan liian vääristynyt kehokuva..
Mutta voin sanoa, että en tuu olemaan tätä laihempi paristakin syystä
Oon liian laiska tehdäkseni mitään sen eteen
Tykkään ruuasta
Ja varsinki kaikesta makeesta
Masennuksen aikaan olin mitoissa 170cm/50kg, mikä oli just ja just normaalipainon rajalla. Jos oisin painanu kilonki vähemmän nii se ois ollu alipainoo. Masennus esti minua lihomasta ja masennuksen häivyttyä (ainakin melkein kokonaan, eihän se koskaan lähde kokonaan pois jos sellaiseen on sairastunut) painoni nousi. Sitten alkoi satelemaan kommentteja kuten "näytät terveemmältä, sen huomaa sun kasvoista".
Joskus vaan tulee sellane, että haluisin olla taas sen 50kg ja järkyttää ihmisiä. Minä en itekkää tajua, mikä mulla ja ihmisten järkyttämisellä on.
Olen outo, se on tärkeetä tietää. On myös tärkeetä tietää, että mun pää ei ole edelleenkään kunnossa.
Mutta juu, tämmöstä tänää. Vähä mietteitä.
Sayonara.
Sinne meni taas yks viikonloppu. Mitähän sitä itse kukin on tehnyt?
Minä en tehnyt mitään sen kummallisempaa. Lauantaina kävin kirpparilla, kun siskolla oli paikka varattuna pihakirppiksellä, ja siitä minä sitten lähdin poikaystävän luo. Sainhan minä toki uuden lempinimenkin, joka kyllä itse möläytin. Tai no, olen möläyttänyt aika montakin, jota tuo yks tykkää käyttää, mutta tämä uusin, eli Murmeli, on helpoin selittää, koska kuva selittää enemmän kuin tuhat sanaa.
Poikaystävän luona tehtii vaikka mitä kivaa! Katottii muumeja (kyllä, me katsomme muumeja, älkää kysykö miksi), hassuteltii ja juteltii vakaviakin, mikä taas oli hyvää meidän parisuhteelle. Ensimmäinen kunnon vakava keskustelu tässä kuuden viikon seurustelun aikana ja me puhuttiin varmaan puoltoista tuntia. Se on kyllä erityisen mukavaa käpertyä oman kullan vieree ja nukahtaa siihen ♥ Vaikka onki vähä pieni sänky, mutta oon jo tottunu siihe ja hyvin me mahutaa! Nyt kun ei oo enää noita helvetin kesähelteitä nii ei jää iho kiinni seinäpaneeliin. Se ei ollu kivaa D: Sitte sunnuntaina herättiin yllättävän aikasin eli joskus kymmenen aikaa. Katottii Aladdin ja Jafarin paluu, koska ei löydetty netistä ensimmäistä Aladdinia suomeks dubattuna.
Tähän väliin kerron hauskan faktan itsestäni:
Minä en vittu pysty katsomaan mitään suomeksi dubattuna ELLEI se ole Disneyn leffa. Nimenomaan Disneyn vanha leffa kuten just Aladdin, Pieni Merenneito yms. Enkä tykkää katsoo mitään suomenkielisillä teksteillä ellei oo ihan pakko. Jos ei oo pakko niin katon englannin kielisillä teksteillä 'cause I can. Jatkakaamme.
Oli ihanaa vaa istuu toisen sylissä ja lämmitellä :3 Mulla on nykyään ihan hemmetin kylmä, pidän jo villasukkia jalassa kotona. Ei mulla muuten ois kylmä, mutta kun mun jalat palelee koko ajan, jopa kesällä. On vissii nii huono verenkierto jaloissa D: Piti sitte lähtee kotiin, koska sunnuntai D: Toinen menee kaheksaa kouluu ja mulla on aina yheksää ._. fuckkkk.
Siirtykäämme tämän postauksen pääaiheeseen.
Saa laittaa soimaan samalla kun luet, mutta ei tarvitse ellet halua. En pakota.
Lukiolaisten liitto on järjestäny kiusaamista vastaan #kutsumua kampanjan, jonka ideana on kirjoittaa sana (tai sanoja), joita sinusta on käytetty, mutta et pidä niistä ja raksittaa ne yli + kirjoittaa sana (tai sanat) jollaisena haluat että sinut nähdään. Tässä on minun sanani.
En halua tehdä tästä kauheen angstista, joten yritän pitää tämän lyhyenä.
Yläaste ja amiskan eka vuosi oli yhtä helvettiä mulle. Olen erilainen, kuten varmaan olette todenneet, jonka takia olin kiusaamisen kohde yläasteella. Jokaikinen tiesi mun nimen, koska jotkut ei vaan osaa tehdä muuta kuin jauhaa paskaa seläntakana ja juoruilla. Olin syrjitty (yllätys) eikä asiaa auttanut, että molemmat kaverini samalta luokalta olivat samassa jamassa kuin minä. Paras kaverini vain miljoona kertaa pahemmassa. Aloitin viiltelyn, ruoka ei enää kauheasti maistunut ja aloin muutenkin kuihtua. Viime syksynä mulle tapahtu niin paska surkeiden sattumusten sarja että huhhuh. Jouluna halusin jo tappaa itteni enemmän kuin koskaan. Pääni oli todella synkkä paikka olla ja on muuten vieläkin. Ajatukset vaan harhailee joskus vieläkin todella pahaan suuntaan. Tämän kaiken keskellä on selvinnyt, että olen masokisti. Pidän omasta sekä henkisestä että fyysisestä kivusta ja pidän myös omasta verestäni ja sen mausta. Hullua. Mutta minä en todellakaan halua nähdä ketään muuta minkään näköisessä kivussa. Hyppäisin vaikka bussin alle jos se vaan pelastaisi jonkun.
How do you drown out the voices when you're all alone?
They pry at the walls inside your mind and leave you nowhere to go
Mutta minulla on kaikki hyvin nyt. Viiltelyä ei ole enää, ei edes masokisti puoleni ole tullut esiin. Poikaystäväni on tukena ja turvanani. Tiedän, että hän on auttamassa jos minulle sattuu jotain. Vihdoin minulla on joku jolle voin kertoa kaiken. Ei tarvii pelätä, että kerron väärälle ihmiselle. Oon tehny sitä ihan liikaa. Hän on minun elämäni ♥
Ainii! Unohin kertoo, että poikaystävä lupas viedä mut jonnekki syömään perjantainta. Romanttine illalline jossai paikassa, minkä se nyt sitten ikinä keksiikään. Oispa jo perjantai!
