Please forgive me for wondering
If my love ever truly engraved in your heart
Like the finest poetry on concrete.
Enpä oo kirjotellu pitkään aikaan.
On ollu iha kamalat kaks viikkoo. Se maanantai, jollon toi edelline postaus oli kirjotettu, oli vielä hyvä mutta siitä eteenpäin on ollu iha kamalaa. Tää viikko alko ihan hyvin, mutta loppu ihan "mahtavasti".
Edellinen viikko oltiin vähän koko ajan sukset ristissä poikaystävän kanssa, ei hyvä. Ja tänään... noh meidän yhteinen tie erkani kahdeksi omaksi tieksi. Syitä en sano, koska tää on iha vaa meidän välistä.
Totta kai se sattu ihan helvetisti, mutta hänellä oli hyvä syy ja minä ymmärrän. Hyvissä väleissä erottiin ja ystävinä tullaan pysymään. Nyt yritän vaa itkee kaiken ulos ja syödä suklaata nii eiköhän tää mee ohi!
Nyt vaa tuntuu siltä, että vaikka olikin ensimmäinen poikaystävä, että en haluu enää avata mun sydäntä enää kellekkää. Oon avannu sitä niiin monelle ja sitten päätyny satutettavaks. Tai jos meinaan avata, nii harkitsen sitä hyvin hyvin tarkasti.
Kotonakin on ollut nyt jonkin verran ongelmia vielä tähän lisäks. Jeejee hyvin menee.
Kotonakin on ollut nyt jonkin verran ongelmia vielä tähän lisäks. Jeejee hyvin menee.
En mie jaksa kirjottaa mitää muuta enää.Kunha päivittelin vähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti