There's is a difference between anime/manga and cartoons/comics.

Otsikko kertoo kaiken aiheesta.

Minä en tule ikinä hiljentymään aiheesta, koska aina tuolla jossain on joku tietämätön.

Ihmiset puhuu, että anime ja piirretyt on sama asia. Tai että manga ja sarjakuvat on sama asia.
Ne ei ole. Ja ero niiden välillä on se, että toinen on lapsille ja toinen ei. Kaks arvausta kumpi ei ole.

Jotkut varmasti miettii miten jotkut, kuten minä, rakastaa animee/mangaa niin paljon ja vastaus tähän on:

• eeppiset tarinat
• eeppiset hetket
• eeppiset taistelut
• eeppiset lainaukset ja henkilöt
• eeppinen musiikki

Ja jotkut on sitä mieltä, että anime on vaan väkivaltaa eikä opeta sulle elämästä yhtään mitään. WRONG! 

Anime opettaa paljon enemmän elämästä kuin sarjakuvat tai piirretyt. 

Esim.

• Oikeudesta
• Naisen tärkeydestä
• Vaistosta
• Ystävyydestä
• Perheestä
• Uhrauksista

Näitä ois vaikka mitenkä paljon, mutta tuossa muutama. 

Anime on auttanu mua aivan järjettömän paljon. Masennuksen aikana päätin kattoo yhen animen, jonka olin nähny viimeks monia vuosia sitte, uudestaan ja se kannatti. Sitten aloin kattomaan yhtä vieläkin ilmestyvää animee, Narutoa. Viikonloput meni siinä kun katoin vaan Narutoo. Oli vähän kirittävää koska jaksoja oli aloittaessani jo yli 300. Joo olin nolife sillon, mutta kuka ei olisi joka potee erittäin pahaa ahdistuneisuutta, tuomitsemisen pelon tunnetta ja muuta masennusta? Just asking. 

Nyt haluun palata tähän "miten niin anime ei ole lapsille?". Todistan sen parilla videolla.

Shingeki no Kyojin- Attack on Titan

"Tarina sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa ihmisiä syövät, jättiläiset ovat ajaneet ihmiskunnan sukupuuton partaalle. Sarjakuvan tarina keskittyy kolmeen nuoreen, jotka liittyvät jättiläisiä vastaan taistelevaan armeijaan jättiläisten hyökättyä heidän kotikaupunkiinsa ja surmattua heidän perheensä."

Oon vähän aikaa sitten vasta tutustunut tähän sarjaan ja tää on aivan järjettömän ihana! Kuten voi videosta päätellä, tämä on aika verinen sarja. Ihmisiä syödään, raajoja lähtee irti, koko ajan kuolee joku. Ainakin tähän mennessä tulleessa animessa. Tätä sarjaa ollaan tekemässä lisää ihan animena. Mangana sitä tulee kerran kuussa (nyyyh ;_;)

Tää anime opettaa, että aina pitää taistella. Et saa luovuttaa, vaan taistele loppuun asti. 

Naruto ja Naruto Shippuden

Naruto Uzumaki on tarinan päähenkilö, jonka sisään on sinetöity 9 häntäinen demonikettu (kuulostaa niiiin vammaselta suomeks D:), Kyuubi. Naruton lapsuus oli kurja; hän ei ole koskaan tuntenut vanhempiaan ja demoniketun vuoksi hän oli syrjitty ja vihattu koko kylässä. Tarinan mukana Narutosta tulee kuitenkin kylän sankari.

Äeäeäeä en tiiä missä oisin ilman tätä sarjaa ♥ Tää sarja on laittanu mut itkemään ja nauramaan niin paljon jopa sillon kun oon ollu masentunu! Suosittelen ^^

Niin ja mikä tässä sarjassa on opetuksena:

Never give up!

Bleach

Vielä yks... :D 

Päähenkilönä on Ichigo Kurosaki, joka on Shinigamin (Kuoleman jumalan) sijainen. Kuulostaa tyhmälle suomeksi mutta kyllä. Sijaisella tarkotan sitä, että koska kuoleman jumalat ovat jo kerran kuolleet ja Ichigo on vielä elossa. Siksi sijainen. 

Aivan ihana sarja tämänkin ♥ Harmi vaan kun ei just nyt tule animena ;_; Bleachin "opetus" on huolehtia ja suojella lähimmäisiään. 

Näitä kattoessa (ei oo kaikki tässä) on itkettäny, naurattanu, jännittäny ja pelottanu. Koskaan en tienny mitä on tulossa, koska sillon en ollu lukenu mangaa. Sen takia oli vähä whatwhatwhat olo jos juoni teki yllätyskäänteen. JA jos oon surullinen/vihane/masentunu, anime tekee musta 100% varmuudella ilosemmaks.  Anime on elämä. En kuitenkaan ole NIIN animehörhö, että alkaisin cosplayta harrastamaan, fuck no. Bändipaidat on parempia.

I'll leave it here. 

Please don't forget me, these words are all I have

Please forgive me for wondering

If my love ever truly engraved in your heart

Like the finest poetry on concrete.

Enpä oo kirjotellu pitkään aikaan. 

On ollu iha kamalat kaks viikkoo. Se maanantai, jollon toi edelline postaus oli kirjotettu, oli vielä hyvä mutta siitä eteenpäin on ollu iha kamalaa. Tää viikko alko ihan hyvin, mutta loppu ihan "mahtavasti". 

Edellinen viikko oltiin vähän koko ajan sukset ristissä poikaystävän kanssa, ei hyvä. Ja tänään... noh meidän yhteinen tie erkani kahdeksi omaksi tieksi. Syitä en sano, koska tää on iha vaa meidän välistä.

Totta kai se sattu ihan helvetisti, mutta hänellä oli hyvä syy ja minä ymmärrän. Hyvissä väleissä erottiin ja ystävinä tullaan pysymään. Nyt yritän vaa itkee kaiken ulos ja syödä suklaata nii eiköhän tää mee ohi! 

Nyt vaa tuntuu siltä, että vaikka olikin ensimmäinen poikaystävä, että en haluu enää avata mun sydäntä enää kellekkää. Oon avannu sitä niiin monelle ja sitten päätyny satutettavaks. Tai jos meinaan avata, nii harkitsen sitä hyvin hyvin tarkasti.

Kotonakin on ollut nyt jonkin verran ongelmia vielä tähän lisäks. Jeejee hyvin menee.

En mie jaksa kirjottaa mitää muuta enää.Kunha päivittelin vähä.

Six, six, six party with the devil bitch

I feel better than I ever have before

Heipsun heisun kaikki ihmiset, eläimet ja mitä olettekaan. Kiva, kun eksyit lukemaan tätä!

... en tiiä, älkää kysykö...

Se ois maanantai taas vaihteeksi. Se niin ihana päivä viikosta, mutta ennen kun alan kertoo maanantaista, kerron viikonlopusta.

Perjantai

Joo no perjantaina lähettii syömää poikaystävän kanssa niinku kerroinki. Mä arvasin että se vie mut kiinalaiseen :D Käytii semmosessa paikassa kuin Sunny's Noodle. Ihan älyttömän hyvää ruokaa ja ennen kaikkee täyttävää! Sinne mentäessä kumpikaan meistä ei ollu syöny koko päivänä joten oli vähä nälkä. Se annos ei näyttäny paljolta kun sen alotti, mutta herranjumala sitä oli paljon loppujen lopuks! Teki tiukkaa saada syötyä se, mutta piti se syödä kun toinen kerta tarjonnu. Kiitos muru ♥

Syönnin jälkeen käytiin meillä kääntymässä, kun mun piti käydä hakee tavaroita yökyläilyä varten. 

Massut täynnä suunnattiin kohti poikaystävän kotia. Sinne päästyämme lysähdettii sängylle sulattelee ruokaa. Minä ainakin olin puoliunessa vähän aikaa, en oo varma kui kauan. Siinä illan aikana kattottii yks meidän alottama leffa (A Million Ways To Die In The West), joka on ihan uus leffa ja oli iha sika hyvä! Toki me katottiin katottiin ne kaks muumi jaksoo, jotka tuli keskiviikkona ja torstaina. Maanantain ja tiistain jaksot oltiin jo katottu. Majakka jaksot on pelottavia!

Tän näkösenä herhiläisenä lähdin koulusta.

Kanaa ja nuudelia oli annoksen nimi! Erittäin hyvää oli!

Lauantai

Me herättii taas iha älyttömän aikasi! Jo jossai 10-11 aikaa, en oo iha varma. Se on tosi aikasta meille molemmille, kun me ollaan sellasia myöhään nukkujia :D Ite oon parhaillani nukkunu puol viiteen asti päivällä. Se oli tietenki kesäaikaa. Eniveis, siinä me sitte tehtii kaikkee aamujuttuja ja kun ne oli tehty nii ruvettii kahtoo Herkulesta, siis sitä Disneyn leffaa. Dem feels man! ;_; Sen jälkee me ei tehty muuta kuin makoiltii sängyllä. Myöhemmin, jossai 5 aikaan, lähettii sit Kuopioon takas (kun tämä ihanuus asuu Kasurilassa, mikä on iha hyvää vaihtelua mulle tästä kaupunki elämästä). Poikaystävä oli menossa kaverinsa luo iltaa viettää ja minä lupasin tulla vähän myöhemmin sinne, koska

• äiti ei ollu kotona, nii yksin ois ollu tyhmää olla + kotona ei oo tekemistä
• tää kaveri asuu periaatteessa iha kulman takana. 

Voi vitsi mikä ilta siellä olikin! Siellä oli mun lisäks 5 henkilöö, joista kunnolla tunsin oman poikaystävän ofc. Me kuunneltiin musiikkia kovalla ja juteltii kaikkee hassua. Tuli tutustutta kunnolla aivan mahtaviin ihmisiin :3 Totta kai alkoholilla oli osuutta asiassa kun nää muut henkilöt on sen +20v, mutta en ite juonu muuta kuin raparperi-mansikka-vadelma mehua, mikä yllätti minut maullaan :D 

Mulla ja poikaystävällä oli ensimmäinen riitakin, josta tämä toinen osapuoli ei muista mitään. Se saatiin selvitettyä onneksi! Ei tuntunu kivalle, mut joo en kerro enempää siitä. 

Kun riita oltii saatu selvitettyä, me päätettii lähtee hakee jotai ruokaa ja mennä meille syömään/nukkumaan. Ajateltii mennä mäkkäriin, mutta siellä oli nii älyttömät jonot, joten mentiin heseltä hakee ruokaa. Yllätyin kovasti kuinka paljon nuoria liikkuu kolmen aikaan yöllä kaupungilla. Heselläki oli yllättävän paljon ihmisiä, mutta se voi johtua siitä että mäkkärissä oli sellaset jonot. 

Meillä sitte syötiin ja mentiin nukkuu. Tämä mun oma pörriäinen (mitäh..?) nukahti puolessa minuutissa halaten minua, koska humala. Mie sitte vielä vähä aikaa säädin puhelimen kanssa ja rupesin itekki nukkuu. Lusikassa on kyllä niiin ihana nukkua, mutta kun erään niska ei kestä D: 

Koska tykkän kuvailla, oli pakko ottaa kuva. Toi valo juttu on joku ihme höskä Kuopion teatterin katolla O-O Se vaihtaa väriä ._.

Sunnuntai

Minä heräsin itekseni sunnuntaina iha liia aikasi. Joskus jo vaille kymmenen! Piti käydä laittaa yks ohjelma äitille nauhalle, jonka jälkee painuin takasi sänkyy ja ootin että toinen heräis. Kyllä se siitä pikkuhiljaa heräs. Sunnuntai aamupäivä ja päivä meni siinä, kun makoiltii sängyssä, juteltii edesllis illasta ja riehuttiin. Ei, älkää ajatelko kaksimielisesti. Meillä oli taistelut käynnissä kun yritettii kutittaa toisiamme. Fun times. 

Noniin nyt päästään maanantaihin. Heräsin maanantaihin erittäin negatiivisena. Ensimmäisenä oli ajatuksena: "Eiiiii, en haluu kouluu D;". Arkimaanantait on mulle vaikeita, koska oon tosi herkkä masentumaan sillo. Sen takia kutsunki niitä masennusmaanantaiks :D Mut yllättävän hyvin tää päivä meni. Meillä ei mitää muuta kummallista tapahtunu kuin koulutuspäällikön vierailu meidän luokassa. Se tuli sen takia meille puhumaan, kun meidän luokalla on yli 500 tuntia poissaoloo 5 viikon ajalta. Se on aika hurjaa. Yleensä on vaan 1/3 meidän luokasta paikalla, mut nyt oli 2/3, kun ryhmänohjaaja oli laittanu semmose viestin Wilmaan. Hyi että miten tunkkanen ilma oli kun nii paljo ihmisiä pienessä tilassa D: 

Pääsin kotiin, tylsyys iski joten..

Voilà! Halusin kokeilla miltä pelkkä vihree luomiväri näyttää. Ja edelleenkin mua ärsyttää mun silmät! Ne ei osaa olla yksväriset -.-

Enpä oo tehny mitää muuta tänää. Vois huomenna tehä semmosen 20 facts about me minkä tein instagramiin, nyt ei jaksa enää kirjottaa.

Sayōnara!

Yeah try all you want, but you won't figure me out

Hui hai hiisi, kello löi viisi. Eiku...

Ah mä oon sitte nii taitava alottamaan postauksia. Tässä on taas kaikennäkösiä mietteitä, mitä nyt on mielenpäällä.

Siis mulla oli aivan järjettömän kiva päivä eilen! Menin poikaystävälle yöks, koska haluttii kokeilla millasta on lähtee yhtä aikaa kouluun. Katottiin yks leffa, jonka nimi on Tahraton Mieli. Se oli ihan jännä leffa. Ei oikeen tullu sinänsä mitään mielipidettä siitä, semmone perus. Parasta vaan oli kun sain olla poikaystävän sylissä ja kattoo sitä :3 Ainii, ja ennen sitä leffaa me katottii kaks uutta muumia, jotka oli tullu Yle Areenaan. Niitä kun tulee vaa neljä kappaletta arkena.

Myöhemmin me "taisteltiin" ( silleen leikkimielisesti) yhdestä käsipainosta jaloilla. Älkää kysykö, mutta voi vitsi sitä naurun määrää! En oo varmasti IKINÄ nauranu niin paljoo, hyvä että henki enää kulki :D Voi että, sitä se iltaväsymys teettää olettaisin. Oli kyllä ihanaa, vaikka minä nousin ylös about puol tuntia ennen poikaystävää, koska meikkaus.

Hold on to me when you think you're sinking.

Run to me when it feels like you can't go on.

My dear, cry to me when life is unfair.

Your voice is the sweetest sound to my ear.

Just look to me when you can't see clearly.

Don't be afraid when you feel my spirit near.

My dear, be still & know that I am here.

I've always loved you & I always will. ♥

Sitten kun oltiin autossa matkalla kouluun (ollaan molemmat siis kopiksessa, hän vaan opiskelee merkonomiks), kuuntelin toisella korvalla ylläolevaa kappaletta, jonka poikaystäväni kerran minulle lähetti facebookin kautta. Kuuntelin tuota ja melkein rupesin itkemään, koska luulen että hän oikeesti tarkottaa noita sanoja mitä tuossa lauletaan. Vedet silmissä pidin hänen kädestä kiinni ja puristin välillä vähän kovempaa, koska minulla on vihdoin joku joka ihan aidosti välittää minusta, haluaa suojella mua, haluaa vaan parasta minulle ja ennen kaikkea rakastaa minua. Hän haluaa auttaa mua, kun mulla on huonoja päiviä. En ymmärrä, miten joku osaa tehdä minut näin onnelliseksi, en vain ymmärrä. En oo ikinä ollu näin onnellinen ja vuosi sitten luulin etten koskaan edes tulisi olemaankaan näin onnellinen. Vuosi sitten poikaystäväni oli vain joku jota näin koulun käytävillä. Hassua. Ihan outoa, miten läheltä löysin noin täydellisen ihmisen, aivan täydellisen. Hän tekee minustakin täydellisen, koska hän on todellakin se minun parempi puoliskoni.

Mulla oli siis aivan älyttömän ihana fiilis koko päivän KUNNES eräs "ihana" ihminen menee pilaamaan sen pilkkaamalla mun viiltelytaustaa. En ois välittäny jos se ois pilkannu jotai mun ulkonäössä, mutta kun jotain noin arkaa aihetta minulle.. Se sattu. Pilas mun hyvän fiiliksen masennuksen tapaseks, josta se muuttu vihaks, koska puhelin. Puhelin rupes vittuilemaan joka sai minut melkein katkasemaan sen kahtia. Onneks en sentää tehny sitä, mutta lähellä oli. Teki oikeesti mieli vaan kuristaa joku.
Mutta huh, musiikki ja internet tekee ihmeitä. Ne yhdessä rauhottaa. Jopa niin paljon, että otin vähä kuvia.

Hymykin pääs vilahtamaan.

Mulla on tässä  viime aikoina ollu iha outo olo. Soitin eile illalla äitille, kun en tosiaa ollu kotona, ja kerroin kui mua on alkanu huimata, heittää päässä muutenki iha hirveesti nykyää ja kui tuntuu joka päivä ettei jalat kanna. Tuntuu vaa että jalat vois lähtee alta hetkenä minä tahansa. Meidän pitää varmaan käydä omalääkärillä ja käydä pyytämässä lähete neurologiselle osastolle tutkimuksiin. Siis mulla on epilepsia taustaa pienemmältä iältä. Alotin lääkkeitten syönnin joskus 4-5 -vuotiaana ja lopetin niiden syömisen 12-vuotiaana. Pelottaa vaan, että epilepsia alkaa taas aktiivisena toimimaan, koska se 8-7 vuotta lääkkeitten syöntiä ei ollu mukavaa.

Joskus tuntuu, että mun pitäis olla vieläkin laihempi. Vaikka toki näen itsekin tästä kuvasta, että olen laiha, mutta en tiiä. Se on vaan semmone olo. Mulla on ihan liian vääristynyt kehokuva..
Mutta voin sanoa, että en tuu olemaan tätä laihempi paristakin syystä

1. Oon liian laiska tehdäkseni mitään sen eteen
2. Tykkään ruuasta
3. Ja varsinki kaikesta makeesta

Masennuksen aikaan olin mitoissa 170cm/50kg, mikä oli just ja just normaalipainon rajalla. Jos oisin painanu kilonki vähemmän nii se ois ollu alipainoo. Masennus esti minua lihomasta ja masennuksen häivyttyä (ainakin melkein kokonaan, eihän se koskaan lähde kokonaan pois jos sellaiseen on sairastunut) painoni nousi. Sitten alkoi satelemaan kommentteja kuten "näytät terveemmältä, sen huomaa sun kasvoista". 

Joskus vaan tulee sellane, että haluisin olla taas sen 50kg ja järkyttää ihmisiä. Minä en itekkää tajua, mikä mulla ja ihmisten järkyttämisellä on. 

Olen outo, se on tärkeetä tietää. On myös tärkeetä tietää, että mun pää ei ole edelleenkään kunnossa.

Mutta juu, tämmöstä tänää. Vähä mietteitä.
Sayonara.

I am, my own worst enemy

Sinne meni taas yks viikonloppu. Mitähän sitä itse kukin on tehnyt?

Minä en tehnyt mitään sen kummallisempaa. Lauantaina kävin kirpparilla, kun siskolla oli paikka varattuna pihakirppiksellä, ja siitä minä sitten lähdin poikaystävän luo. Sainhan minä toki uuden lempinimenkin, joka kyllä itse möläytin. Tai no, olen möläyttänyt aika montakin, jota tuo yks tykkää käyttää, mutta tämä uusin, eli Murmeli, on helpoin selittää, koska kuva selittää enemmän kuin tuhat sanaa.

Poikaystävän luona tehtii vaikka mitä kivaa! Katottii muumeja (kyllä, me katsomme muumeja, älkää kysykö miksi), hassuteltii ja juteltii vakaviakin, mikä taas oli hyvää meidän parisuhteelle. Ensimmäinen kunnon vakava keskustelu tässä kuuden viikon seurustelun aikana ja me puhuttiin varmaan puoltoista tuntia. Se on kyllä erityisen mukavaa käpertyä oman kullan vieree ja nukahtaa siihen ♥ Vaikka onki vähä pieni sänky, mutta oon jo tottunu siihe ja hyvin me mahutaa! Nyt kun ei oo enää noita helvetin kesähelteitä nii ei jää iho kiinni seinäpaneeliin. Se ei ollu kivaa D: Sitte sunnuntaina herättiin yllättävän aikasin eli joskus kymmenen aikaa. Katottii Aladdin ja Jafarin paluu, koska ei löydetty netistä ensimmäistä Aladdinia suomeks dubattuna.

Tähän väliin kerron hauskan faktan itsestäni:

Minä en vittu pysty katsomaan mitään suomeksi dubattuna ELLEI se ole Disneyn leffa. Nimenomaan Disneyn vanha leffa kuten just Aladdin, Pieni Merenneito yms.  Enkä tykkää katsoo mitään suomenkielisillä teksteillä ellei oo ihan pakko. Jos ei oo pakko niin katon englannin kielisillä teksteillä 'cause I can. Jatkakaamme.

Oli ihanaa vaa istuu toisen sylissä ja lämmitellä :3 Mulla on nykyään ihan hemmetin kylmä, pidän jo villasukkia jalassa kotona. Ei mulla muuten ois kylmä, mutta kun mun jalat palelee koko ajan, jopa kesällä. On vissii nii huono verenkierto jaloissa D: Piti sitte lähtee kotiin, koska sunnuntai D: Toinen menee kaheksaa kouluu ja mulla on aina yheksää ._. fuckkkk.

Siirtykäämme tämän postauksen pääaiheeseen.

Saa laittaa soimaan samalla kun luet, mutta ei tarvitse ellet halua. En pakota.

Lukiolaisten liitto on järjestäny kiusaamista vastaan #kutsumua kampanjan, jonka ideana on kirjoittaa sana (tai sanoja), joita sinusta on käytetty, mutta et pidä niistä ja raksittaa ne yli + kirjoittaa sana (tai sanat) jollaisena haluat että sinut nähdään. Tässä on minun sanani. 

En halua tehdä tästä kauheen angstista, joten yritän pitää tämän lyhyenä. 

Yläaste ja amiskan eka vuosi oli yhtä helvettiä mulle. Olen erilainen, kuten varmaan olette todenneet, jonka takia olin kiusaamisen kohde yläasteella. Jokaikinen tiesi mun nimen, koska jotkut ei vaan osaa tehdä muuta kuin jauhaa paskaa seläntakana ja juoruilla. Olin syrjitty (yllätys) eikä asiaa auttanut, että molemmat kaverini samalta luokalta olivat samassa jamassa kuin minä. Paras kaverini vain miljoona kertaa pahemmassa. Aloitin viiltelyn, ruoka ei enää kauheasti maistunut ja aloin muutenkin kuihtua. Viime syksynä mulle tapahtu niin paska surkeiden sattumusten sarja että huhhuh. Jouluna halusin jo tappaa itteni enemmän kuin koskaan. Pääni oli todella synkkä paikka olla ja on muuten vieläkin. Ajatukset vaan harhailee joskus vieläkin todella pahaan suuntaan. Tämän kaiken keskellä on selvinnyt, että olen masokisti. Pidän omasta sekä henkisestä että fyysisestä kivusta ja pidän myös omasta verestäni ja sen mausta. Hullua. Mutta minä en todellakaan halua nähdä ketään muuta minkään näköisessä kivussa. Hyppäisin vaikka bussin alle jos se vaan pelastaisi jonkun. 

How do you drown out the voices when you're all alone?

They pry at the walls inside your mind and leave you nowhere to go

Mutta minulla on kaikki hyvin nyt. Viiltelyä ei ole enää, ei edes masokisti puoleni ole tullut esiin. Poikaystäväni on tukena ja turvanani. Tiedän, että hän on auttamassa jos minulle sattuu jotain. Vihdoin minulla on joku jolle voin kertoa kaiken. Ei tarvii pelätä, että kerron väärälle ihmiselle. Oon tehny sitä ihan liikaa. Hän on minun elämäni ♥

Ainii! Unohin kertoo, että poikaystävä lupas viedä mut jonnekki syömään perjantainta. Romanttine illalline jossai paikassa, minkä se nyt sitten ikinä keksiikään. Oispa jo perjantai! 

.P.S. Haters you won't bring me down!

Hahaaa, mutta joo minä menen tästä